lauantai 9. huhtikuuta 2011

suloinen ikuisuus

The Sweet Hereafter
(Atom Egoyan)
(1997)

The Sweet Hereafter, suomeksi Suloinen ikuisuus, perustuu samannimiseen novelliin. Pienen kanadalaisen kaupungin idylli vapisee, kun koulubussi suistuu heikoille jäille vieden mukanaan lastin koululaisia. Asianajaja Mitchell Stephens (Ian Holm) haluaa saada lapsensa menettäneet vanhemmat tarttumaan lakisyytteeseen, jossa esitettäisiin linja-auton olleen viallinen. Samanaikaisesti hän ei pääse omaa menneisyyttään pakoon, sillä hänen narkkari tyttärensä soittelee saaden vanhat muistot pulpahtamaan pintaan.

Elokuvassa soi lähes katkeamatta pelottava itämainen puhallinmusiikki, jollainen soi myös Schraderin Comfort of Strangers -teoksessa. Mielestäni elokuvalla olisi ollut mahdollisuus tarjota jotain parempaakin, mutta nyt se jäi jostain syystä hieman valjuksi. Oli kiinnostavaa nähdä eri vanhempien taustoja ja salaisuuksia, vaan olisin mieluusti nähnyt tarinoita tarkemmin.

Omat tähdet: **½
Katrin tähdet: **½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti