sunnuntai 24. heinäkuuta 2011


Lienette huomanneet mukavan taukosen leffablogissani. Olen ollut hyvin kiireinen urheilun, koulun, työn sekä parisuhteeni kanssa. Toivottavasti pääsen pian listailemaan elokuvia, sillä alkaa jo rästit ikävästi painaa niskaa..

Palaillaan!

lauantai 7. toukokuuta 2011

mama! i just..

Killers
(Robert Luketic)
(2010)

Kaunis, naiivi ja juuri jätetty Jen Kornfeldt (Katherine Heigl) lähtee ylihuolehtivan viiksi-vallu-isänsä (Tom Selleck) ja kaksin käsin drinkkejä kurkkuunsa kulauttavan äitinsä (Catherine O'Hara) kanssa lomalle Ranskan Rivieralle. Tylyt bänksit ja sydänsurut unohtuvat Jeniltä heti kun hän tapaa uskomattoman komean ja hyväkäytöksisen Spencer Aimesin (Ashton Kutcher).
Elokuva hypähtää kolmen vuoden päähän. Spencer on lopettanut työnsä CIA:n vakoojana ja palkkamurhaajana ja on auvoisasti solminut Jenin kanssa purtensa avioliiton turvallisen sataman yhäkin turvallisempaan laituriin. Näin ainakin oli tarkoitus olla, kunnes luoteja alkaa lennähdellä Spenceriä kohden vähän joka suunnasta. Ketkä on murhayritysten takana ja miksi ihmeessä?

Killers on kepeä elokuva, jonka voi mukavasti katsoa silloin kun ei jaksa päätään vaivata vaan todellakin heittää hetkeksi aivot hiiteen. Katherinea ja Ahstonia on ilo katsella, sillä molempien kauneus on herättänyt minussa ihastusta jo kymmenenkunta vuotta. Ihan ei Mr. & Mrs. Smithiä kannata odottaa, mutta komediaa, toimintaa ja romantiikkaa pätkässä riittää.

Omat tähdet: **½

my melon's full of smart juice!

Yogi Bear
(Eric Brevig)
(2010)

Luontodokumentteja tekevä Rachel (Anna Faris) on kuullut Jellystonen kansallispuiston puhuvasta Jogi-karhusta (Dan Aykroyd). Jogi on karhukaverinsa Boo-Boon kanssa elänyt puistossa koko elämänsä ja viihdyttänyt arkeaan häiriköimällä vierailijoita ja varastelemalla heidän piknik-korejaan. Rachel saapuu puistoon juuri kun inhottava pormestari Brown päättää pistää rahoiksi sulkemalla puiston ja myymällä alueen. Jogi tahtoo pelastaa puiston kaamean kohtalon Boo-Boon kera, ja koska soppa on sekavampi mitä enemmän kauhan varressa tyyppejä, myös puistonvartija Smith (Tom Cavanagh) ja Rachel hyppäävät messiin.

Yleensä en mitenkään innostu elokuvasta, johon on sekoitettu animoituja hahmoja oikeiden ihmisten sekaan. Jogi oli kuitenkin hahmona säälittävän hauska, että en pahemmin piitannut siitä, miten epäluontevalta ilmiselkeä lasten karhuhahmo ja Scary Moviesta tuttu Anna Faris näyttävät keskenään. Tarkemmin ajatellen, nehän varsin somasti sopivat samaan ruutuun..
Ennakkoluuloista huolimatta Yogi-Bear kirvoitti naurun jos toisenkin. Erityisesti miellytti Jogin pöljät keksinnöt ja ilmaisut. Lisämaininnan saa hänen perskärpäsensä, Boo-Boon, nasaalina ääninäyttelijänä toiminut Justin Timberlake.

Omat tähdet: **½

infected zone

Monsters
(Gareth Edwards)
(2010)

USA-Meksiko-rajalla havaitaan alunperin maan ulkopuolelle kuulunutta elämää, joten Meksikon pohjoispuoli eristetään täysin. Yhdysvallat suojaa itsensä tarkoin vartioidulla muurilla ja käy Meksikon armeijan kanssa taistoon olioiden tuhoamiseksi.
Andrew on nuori amerikkalainen toimittajalupaus, jonka upporikas pomo antaa erikoisen tehtävän. Andrewn tulisi hakea pomon tytär Samantha Väli-Amerikasta ennen kuin meri- ja ilmamatkustaminen lopetettaisiin kuudeksi kuukaudeksi.

Olen selvästi liiankin tottunut kauhuelokuvien kuluneisiin säikäyttelytekniikkoihin ja odotan kaikelta aina pahinta. Monsters oli raikas elokuva jo senkin takia, että arvailin loppupeleissä elokuvan juonta aikalailla mönkään. Perinteisiin jännitys- ja k-16-kauhuelokuviin tottuneille suosittelen tätä lämpimästi jo vaihtelunkin vuoksi.

Omat tähdet: **½

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

i am an antichrist

Sid and Nancy
(Alex Cox)
(1986)

Sid and Nancy kertoo nimensä mukaan Sex Pistolsin basistin Sid Viciousin ja hänen amerikkalaisen bändärityttöystävänsä Nancy Spungenin kohtalokkaan tarinan. Elokuva alkaa Nancyn kuolemasta ja palaa sitten aikaan, jolloin Sid ja Nancy vasta tutustuvat ja menevät toisistaan sekä huumeista sekaisin. Mieleltään sairas Nancy vetää Sidin täysin heroiinin maailmaan ja pilaa häneltä viimeisetkin mahdollisuudet tormistautua ja kulkea bändinsä mukana keikkailemassa. He ovat toistensa ainoat oljenkorret ja kun he elävät mielestään maailman parasta rakkaustarinaa he samalla tuhoavat toistensa elämät.


Sid and Nancy on hien ja viskin hajuinen, räkäinen, verinen ja oksennuksen värinen kuvaus surullisenkuuluisasta rakkaustarinasta ja Sidin syöksylaskusta.
Gary Oldman oli nahkahousuissaan kuin Sid Vicious itse ja Chloe Webbkin oli ärsyttävänä peroksidiblondina kuin ilmetty Nancy. En suosittele elokuvaa kevyeksi iltaleffaksi ja kannattaa mässytkin (sekä huumeet, selvästikin) jättää suosiolla sivuun.

Omat tähdet: ****

silmänkääntäjä

L'Illusionniste
(Sylvain Chomet)
(2010)

Legendaarisen Jacques Tatin käsikirjoitukseen perustuva L'Illusionniste on Bellevillen kolmoset -elokuvan ohjaajan Sylvain Chometin uusin elokuva. Ranskalainen taikuri toimii kiertelevänä viihdyttäjänä ja huomaakin, ettei hänen taidelajiansa arvosteta enää samalla tapaa kuin ennen. Hän päätyy kauniiseen Edinburghiin, jossa hän ystävystyy nuoren tytön kanssa. Taikuri ei ansaitse tarpeeksi rahaa vetämällä kaniiniaan hatusta, joten hän joutuu etsimään lisätöitä. Vaikka hänellä on taloutensa kanssa tiukkaa, hän silti haluaa pitää huolta uudesta ystävästään.

Tarina on haikea ja sympaattinen sekä välillä pohjattoman surullinen, mutta silti siinä on hupaisiakin hetkiä. Ei kannata luulla, että tämä animaatioelokuva on perheen pienimmille suunnattu. Ihmiskuvaukset kävivät kuin nenä naamaan ja Edinburghiin mieli halusi takaisin, kun näki kaupungin niin hienosti kuvattuna.

Omat tähdet: ****

idoli afganistanista

Afghan Star
(Havana Marking)
(2009)

Kymmenen vuotta sitten laulaminen, tanssiminen tai jopa musiikin kuuntelu saattoi johtaa vankilatuomioon tai pahimmillaan kuolemantuomioon. 30 sotaisan vuoden ja talibanhallinnon jälkeen läntinen ohjelmaformaatti Idols saavutti Afganistanin. Miljoonat ihmiset katsoivat "Afghan Star" -kilpailua ja osallistuivat äänestykseen kännyköillään. Monille tämä oli ensikosketus demokratiaan. Uskalias dokumentti seuraa kilpailuun osallistuneita nuoria maassa, jossa huivi on ehdoton ja tanssiminen on kielletty. Kilpailu saattaa vaarantaa erityisesti jatkoon päässeiden naisten hengen.

Dokumentti on rohkea ja aran aiheensa takia erityisen mielenkiintoinen. Oli myös mukava lisä tietää hazaroista ja talibanhallinnosta jo valmiiksi Khaled Hosseinin Leijapoika-kirjan ansiosta. Sinuna jättäisin Suomen Idolsin katsomatta yhtenä iltana ja pistäisin Afghan Starin pyörimään.

Omat tähdet: ***