sunnuntai 24. heinäkuuta 2011


Lienette huomanneet mukavan taukosen leffablogissani. Olen ollut hyvin kiireinen urheilun, koulun, työn sekä parisuhteeni kanssa. Toivottavasti pääsen pian listailemaan elokuvia, sillä alkaa jo rästit ikävästi painaa niskaa..

Palaillaan!

lauantai 7. toukokuuta 2011

mama! i just..

Killers
(Robert Luketic)
(2010)

Kaunis, naiivi ja juuri jätetty Jen Kornfeldt (Katherine Heigl) lähtee ylihuolehtivan viiksi-vallu-isänsä (Tom Selleck) ja kaksin käsin drinkkejä kurkkuunsa kulauttavan äitinsä (Catherine O'Hara) kanssa lomalle Ranskan Rivieralle. Tylyt bänksit ja sydänsurut unohtuvat Jeniltä heti kun hän tapaa uskomattoman komean ja hyväkäytöksisen Spencer Aimesin (Ashton Kutcher).
Elokuva hypähtää kolmen vuoden päähän. Spencer on lopettanut työnsä CIA:n vakoojana ja palkkamurhaajana ja on auvoisasti solminut Jenin kanssa purtensa avioliiton turvallisen sataman yhäkin turvallisempaan laituriin. Näin ainakin oli tarkoitus olla, kunnes luoteja alkaa lennähdellä Spenceriä kohden vähän joka suunnasta. Ketkä on murhayritysten takana ja miksi ihmeessä?

Killers on kepeä elokuva, jonka voi mukavasti katsoa silloin kun ei jaksa päätään vaivata vaan todellakin heittää hetkeksi aivot hiiteen. Katherinea ja Ahstonia on ilo katsella, sillä molempien kauneus on herättänyt minussa ihastusta jo kymmenenkunta vuotta. Ihan ei Mr. & Mrs. Smithiä kannata odottaa, mutta komediaa, toimintaa ja romantiikkaa pätkässä riittää.

Omat tähdet: **½

my melon's full of smart juice!

Yogi Bear
(Eric Brevig)
(2010)

Luontodokumentteja tekevä Rachel (Anna Faris) on kuullut Jellystonen kansallispuiston puhuvasta Jogi-karhusta (Dan Aykroyd). Jogi on karhukaverinsa Boo-Boon kanssa elänyt puistossa koko elämänsä ja viihdyttänyt arkeaan häiriköimällä vierailijoita ja varastelemalla heidän piknik-korejaan. Rachel saapuu puistoon juuri kun inhottava pormestari Brown päättää pistää rahoiksi sulkemalla puiston ja myymällä alueen. Jogi tahtoo pelastaa puiston kaamean kohtalon Boo-Boon kera, ja koska soppa on sekavampi mitä enemmän kauhan varressa tyyppejä, myös puistonvartija Smith (Tom Cavanagh) ja Rachel hyppäävät messiin.

Yleensä en mitenkään innostu elokuvasta, johon on sekoitettu animoituja hahmoja oikeiden ihmisten sekaan. Jogi oli kuitenkin hahmona säälittävän hauska, että en pahemmin piitannut siitä, miten epäluontevalta ilmiselkeä lasten karhuhahmo ja Scary Moviesta tuttu Anna Faris näyttävät keskenään. Tarkemmin ajatellen, nehän varsin somasti sopivat samaan ruutuun..
Ennakkoluuloista huolimatta Yogi-Bear kirvoitti naurun jos toisenkin. Erityisesti miellytti Jogin pöljät keksinnöt ja ilmaisut. Lisämaininnan saa hänen perskärpäsensä, Boo-Boon, nasaalina ääninäyttelijänä toiminut Justin Timberlake.

Omat tähdet: **½

infected zone

Monsters
(Gareth Edwards)
(2010)

USA-Meksiko-rajalla havaitaan alunperin maan ulkopuolelle kuulunutta elämää, joten Meksikon pohjoispuoli eristetään täysin. Yhdysvallat suojaa itsensä tarkoin vartioidulla muurilla ja käy Meksikon armeijan kanssa taistoon olioiden tuhoamiseksi.
Andrew on nuori amerikkalainen toimittajalupaus, jonka upporikas pomo antaa erikoisen tehtävän. Andrewn tulisi hakea pomon tytär Samantha Väli-Amerikasta ennen kuin meri- ja ilmamatkustaminen lopetettaisiin kuudeksi kuukaudeksi.

Olen selvästi liiankin tottunut kauhuelokuvien kuluneisiin säikäyttelytekniikkoihin ja odotan kaikelta aina pahinta. Monsters oli raikas elokuva jo senkin takia, että arvailin loppupeleissä elokuvan juonta aikalailla mönkään. Perinteisiin jännitys- ja k-16-kauhuelokuviin tottuneille suosittelen tätä lämpimästi jo vaihtelunkin vuoksi.

Omat tähdet: **½

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

i am an antichrist

Sid and Nancy
(Alex Cox)
(1986)

Sid and Nancy kertoo nimensä mukaan Sex Pistolsin basistin Sid Viciousin ja hänen amerikkalaisen bändärityttöystävänsä Nancy Spungenin kohtalokkaan tarinan. Elokuva alkaa Nancyn kuolemasta ja palaa sitten aikaan, jolloin Sid ja Nancy vasta tutustuvat ja menevät toisistaan sekä huumeista sekaisin. Mieleltään sairas Nancy vetää Sidin täysin heroiinin maailmaan ja pilaa häneltä viimeisetkin mahdollisuudet tormistautua ja kulkea bändinsä mukana keikkailemassa. He ovat toistensa ainoat oljenkorret ja kun he elävät mielestään maailman parasta rakkaustarinaa he samalla tuhoavat toistensa elämät.


Sid and Nancy on hien ja viskin hajuinen, räkäinen, verinen ja oksennuksen värinen kuvaus surullisenkuuluisasta rakkaustarinasta ja Sidin syöksylaskusta.
Gary Oldman oli nahkahousuissaan kuin Sid Vicious itse ja Chloe Webbkin oli ärsyttävänä peroksidiblondina kuin ilmetty Nancy. En suosittele elokuvaa kevyeksi iltaleffaksi ja kannattaa mässytkin (sekä huumeet, selvästikin) jättää suosiolla sivuun.

Omat tähdet: ****

silmänkääntäjä

L'Illusionniste
(Sylvain Chomet)
(2010)

Legendaarisen Jacques Tatin käsikirjoitukseen perustuva L'Illusionniste on Bellevillen kolmoset -elokuvan ohjaajan Sylvain Chometin uusin elokuva. Ranskalainen taikuri toimii kiertelevänä viihdyttäjänä ja huomaakin, ettei hänen taidelajiansa arvosteta enää samalla tapaa kuin ennen. Hän päätyy kauniiseen Edinburghiin, jossa hän ystävystyy nuoren tytön kanssa. Taikuri ei ansaitse tarpeeksi rahaa vetämällä kaniiniaan hatusta, joten hän joutuu etsimään lisätöitä. Vaikka hänellä on taloutensa kanssa tiukkaa, hän silti haluaa pitää huolta uudesta ystävästään.

Tarina on haikea ja sympaattinen sekä välillä pohjattoman surullinen, mutta silti siinä on hupaisiakin hetkiä. Ei kannata luulla, että tämä animaatioelokuva on perheen pienimmille suunnattu. Ihmiskuvaukset kävivät kuin nenä naamaan ja Edinburghiin mieli halusi takaisin, kun näki kaupungin niin hienosti kuvattuna.

Omat tähdet: ****

idoli afganistanista

Afghan Star
(Havana Marking)
(2009)

Kymmenen vuotta sitten laulaminen, tanssiminen tai jopa musiikin kuuntelu saattoi johtaa vankilatuomioon tai pahimmillaan kuolemantuomioon. 30 sotaisan vuoden ja talibanhallinnon jälkeen läntinen ohjelmaformaatti Idols saavutti Afganistanin. Miljoonat ihmiset katsoivat "Afghan Star" -kilpailua ja osallistuivat äänestykseen kännyköillään. Monille tämä oli ensikosketus demokratiaan. Uskalias dokumentti seuraa kilpailuun osallistuneita nuoria maassa, jossa huivi on ehdoton ja tanssiminen on kielletty. Kilpailu saattaa vaarantaa erityisesti jatkoon päässeiden naisten hengen.

Dokumentti on rohkea ja aran aiheensa takia erityisen mielenkiintoinen. Oli myös mukava lisä tietää hazaroista ja talibanhallinnosta jo valmiiksi Khaled Hosseinin Leijapoika-kirjan ansiosta. Sinuna jättäisin Suomen Idolsin katsomatta yhtenä iltana ja pistäisin Afghan Starin pyörimään.

Omat tähdet: ***

perjantai 15. huhtikuuta 2011

hit me with your rhythm stick!

Sex & Drugs & Rock & Roll
(Mat Whitecross)
(2010)

Mat Whitecrossin elämäkertaelokuva kertoo viehättävällä tavalla The Blockheads -yhtyeen keulakuvasta Ian Durysta (1942-2000). Elokuvan nimi tulee suoraan The Blockheadsin kappaleesta, joka on osasyyllinen kuuluisan "sex, drugs and rock'n'roll" -sanonnan levinneisyyteen.
Raisu Dury halvaantui sairastettuaan nuorena polion, ja hän elikin loppuelämänsä rampana. Elokuvan päähenkilönä on sekä Ian Dury itse että hänen Duryn Baxter -poikansa (Bill Milner), joka on auttamattomasti jo kapaloikäisestä seurannut isänsä toilailua naisten ja huumeiden kanssa. Jotta Ianin räjähdysherkkää ja yltiötaiteellista luonnetta ymmärtäisi paremmin, elokuva palaa pätkittäin hänen menneisyytensä traumoihin.

Andy Serkis on loistava Ian Duryn roolissa. Hän on energinen, ilmeikäs ja eloisa. Elokuva on tehty visuaalisesti todella monipuoliseksi ja värikkääksi. Välillä Dury kertoo elämästään tyhjän teatterin lavalla, ja siitä tulee heti mieleen Nicolas Winding Refnin Bronson.
Hieno leffa.

Omat tähdet: ****

miksi silmäsi ovat niin suuret?

Red Riding Hood
(Catherine Hardwicke)
(2011)

Ahkerasti Twilight-faneja maanitellut Red Riding Hood -trailer pärähti elokuvasaleihin viime vuoden lopulla. Trailerin perusteella olisi voinut luulla, että kyse on klassisella Punahilkka-tarinalla mässäilevä Twilight-henkinen tarina. Ja niinhän se tavallaan onkin.
Pienessä kyläsessä metsän keskellä pelätään täysikuun aikana ihmissutta. Portit lukitaan visusti ja tälle jätetään pölkyn päälle sidottuna uhriksi pieniä eläimiä, kuten sikoja ja kilejä. Vaikka ihmissusi on tehnyt kylässä tuhoja jo 20 vuotta sitten, pelko ottaa hetkittäin koko kylän ahnaaseen syleilyynsä.
Valerie (Amanda Seyfried) on oppinut pienenä sen, ettei tuntemattomille saa puhua ja että reitiltä ei saa livetä. Hän ystävystyy tummasilmäisen Peterin kanssa ja ajan myötä heidän kiinteä ystävyyssuhteensa muuttuu leiskuvaksi, mutta kielletyksi, rakkaudeksi. Valerie on nimittäin luvattu parempipalkkaiselle Henry-nimiselle komistukselle. Kun ihmissusi hyökkää pitkän tauon jälkeen kylään murhaten Valerien pikkusiskon, epäilykset heräävät. Isä Solomon (Gary Oldman) saapuu paikalle vannoen tappavansa kauhistuksen.
Kuka susi oikein on? Onko se joku kyläläisistä? Voiko se olla lähisukulainen, Henry tai jopa Peter?

Red Riding Hood tempaisi minut taitavasti imuunsa. Pieni kylä oli jotenkin suloisen vanhanaikainen ja tunnelmallinen. Amanda Seyfried sopii isoine kalansilmineen rooliinsa kuin valettu. Hyvin viihdyttävä elokuva, vaikka ei juonellaan varmaankaan ahkerille elokuvaharrastajille tarjoakaan mitään uutta ja sykähdyttävää.
Aivot narikkaan vaan ja punasta hilkkaa päälle!

Omat tähdet: ***

juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma

Secretariat
(Randall Wallace)
(2010)

Secretariat on Disneyn tuottama elokuva, joka kertoo kaikkien aikojen menestyksekkäimmästä laukkahevosesta.
Penny Cheneryn (hymysilmäinen Diane Lane) äiti kuolee ja hän matkustaa kotopuoleensa hautajaisiin sekä katsomaan miten dementoituva isä voi. Kotitilallaan talous ei olekaan hyvällä tolalla ja Penny ottaa melkein kirjaimellisesti ohjat omiin kätösiinsä. Hän saa tuoreelle varsalle hyvän kouluttajan, Lucien Laurinin (John Malkovich), ja puhuu rämäpäisen kanadalais-jockeynkin leiriinsä.

Elokuvaa varjosti suuresti se, että olen moista eläinten hyväksikäyttöä ja kilpaurheilua vastaan. Muuten Secretariat on ihanan hyväntuulinen -ja uskomatonkin- menestystarina. John Malkovichista tulee tietenkin vielä ylimääräiset pojot eikä Diane Lanenkaan voimakastahtoinen Penny mikään huono suoritus ollut.

Omat tähdet: ***

with your feet in the air and your head on the ground

Sucker Punch
(Zack Snyder)
(2010)

Sucker Punch on Zack Snyderin (300, Watchmen) uusin fantasia-toiminta, jota tähdittää sopiva poppoo tutumpia ja tuntemattomampia kasvoja.
Nuori Baby Doll (Emily Browning) on isäpuolensa hyväksikäyttämä ja kun hänen äitinsä kuolee, isäpuoli ei enää tyydykään Baby Dolliin vaan lähestyy tämän pientä siskoa. Baby Doll puolustaa sisartaan traagisin seurauksin ja hänet lukitaan vankimielisairaalaan. Hän alkaa hetimmiten suunnitella pakoa saaden neljä tyttöä avukseen.

Sucker Punchin juoni oli hyvin monitahoinen ja rytmi nopea. Elokuvan ensimmäiset viisi minuuttia saivat minut suorastaan haukkomaan henkeäni. Soundtrack oli cover-biiseillään niin onnistunut, että pääsi minun top-listalleni; repertuaariin mahtui uudelleenversioituina mm. Jefferson Airplanea, Björkiä sekä Pixiesiä. Olin varma, että Sucker Punch perustuu johonkin sarjakuvaan, mutta olinkin väärässä. Tarina on ohjaajan itsensä oma ja hän on toinen käsikirjoittajista.

Omat tähdet: ***½

lauantai 9. huhtikuuta 2011

suloinen ikuisuus

The Sweet Hereafter
(Atom Egoyan)
(1997)

The Sweet Hereafter, suomeksi Suloinen ikuisuus, perustuu samannimiseen novelliin. Pienen kanadalaisen kaupungin idylli vapisee, kun koulubussi suistuu heikoille jäille vieden mukanaan lastin koululaisia. Asianajaja Mitchell Stephens (Ian Holm) haluaa saada lapsensa menettäneet vanhemmat tarttumaan lakisyytteeseen, jossa esitettäisiin linja-auton olleen viallinen. Samanaikaisesti hän ei pääse omaa menneisyyttään pakoon, sillä hänen narkkari tyttärensä soittelee saaden vanhat muistot pulpahtamaan pintaan.

Elokuvassa soi lähes katkeamatta pelottava itämainen puhallinmusiikki, jollainen soi myös Schraderin Comfort of Strangers -teoksessa. Mielestäni elokuvalla olisi ollut mahdollisuus tarjota jotain parempaakin, mutta nyt se jäi jostain syystä hieman valjuksi. Oli kiinnostavaa nähdä eri vanhempien taustoja ja salaisuuksia, vaan olisin mieluusti nähnyt tarinoita tarkemmin.

Omat tähdet: **½
Katrin tähdet: **½

perjantai 8. huhtikuuta 2011

wouldn't it be loverly?

My Fair Lady
(George Cukor)
(1964)

My Fair Lady oli alkujaan Broadway-musikaali, joka puolestaan pohjautuu näytelmään Pygmalion. Se kertoo Eliza Doolittle -nimisestä kukkaistytöstä, joka on kuvankaunis, mutta joka käyttäytyy ja puhuu kuin katupoika. Kieltentutkija Henry Higgins (Elizalle 'Enry 'Iggins) lyö ystävänsä Pickeringin kanssa vetoa siitä, pystyykö hän kouluttamaan Elizasta puolessa vuodessa hyväkäytöksisen, salonkikelpoisen leidin.

Vihdoin sain katsottua tämän kahdeksan Oscaria voittaneen Hepburn-klassikon. Välillä on ehkä liiankin ilmeistä, että elokuva pohjautuu musikaaliin. Muutamat laulut ovat tarttuvia ja hyviä, mutta osa on kuin pelkkää puhetta musiikin säestyksellä. Audrey heittäytyy rooliinsa ihanasti kunnon brittiaksentilla, jossa h-alkukirjaimia ei tunneta ja lause "the rain in Spain stays mainly in the plain" sanotaan täysin niin kuin kirjoitetaankiin.
Kolmetuntinen elokuva oli makuuni liian pitkä, mutta silti se viihdytti.

Omat tähdet: ***½
Katrin tähdet: ***

aatu valheiden verkossa

Just Go with It
(Dennis Dugan)
(2010)

Dannylle (Adam Sandler) kävi 80-luvulla huonosti. Hän kuuli hääpukuisen morsiamensa naureskelevan räkäisiä hänelle sekä erikoisen isolle nenälleen morsiusneitojen kanssa ja kaiken kukkuraksi sai samalla tietää, että morsiolla on ollut koko ajan toinen mies. Sydän murtuneena ja hartiat korvissa Danny lähti puvussaan hukuttamaan murheitaan baariin. Yllättäen eräs kuuma misukka antaa hänelle huomiota huomatessaan sormuksen tämän sormessa. Danny keksii karmean nerokkaan tavan pistää elämä risaiseksi ja ihmissuhteet kiihkeinä, mutta lyhyinä. Hän leikkauttaa nenänsä ja alkaa elää tyytyväisenä "ukkomiehen" naisrikasta aikaa, kunnes ihastuukin oikeasti. Ihastuksen kohde huomaa sormuksen, jota ei oltu hänen silmilleen tarkoitettu. Danny joutuu ensin palkkaamaan työkaverinsa Katherinen (Jennifer Aniston), sitten vielä hänen kaksi lastaankin ja kun sekään ei riitä, niin he kaikki lähtevät yhteiselle, iloiselle Havaijin matkalle.

Kun Adam Sandler paistattelee pääroolissa, elokuvalta tuskin voi odottaa mieltä räjäyttäviä ratkaisuja. Juoni oli tönkkö, huonosti kulkeva ja koko ideakin oli suoraan sanottuna paska. Miten kukaan voisi kuvitella, että jonkun kanssa saisi toimivan ihmissuhteen, kun taustalla on noin paljon suuria valheita? Ja miksi kummassa Nicole Kidman oli suostunut pieneen rooliin? Elokuvassa oli myöskin kohtaus, jossa elvytettiin lammasta. Voisin kuvitella yläasteelaisten finninaamapoikien hörisevän laumassaan, mutta minun kohdallani pojot laskivat alamäkeä.

Omat tähdet: *
Katrin tähdet: *

lauantai 2. huhtikuuta 2011

disketit selässä

Tron: Legacy
(Joseph Kosinski)
(2010)

Tron: Legacy on jatko-osa vuonna 1982 ilmestyneelle Tron-elokuvalle. Lahjakas ohjelmistosuunnittelija Kevin Flynn on kadonnut jo 20 vuotta sitten. Yllättäen häneltä tulee elonmerkki, jonka takia hänen poikansa Sam ajautuu vanhaan pelihalliin. Pelihallin portaalin kautta Sam sinkoutuu kyberavaruuteen, jossa hän joutuu tyystin pelin yhdeksi nappulaksi. Hän yrittää selvitä hengissä samalla kun etsii isukkiaan.

Elokuva olisi kenties ollut viihdyttävämpi elokuvateatterissa, sillä visuaalisesti se oli erittäin futuristinen. Värit suorastaan hivelivät silmiä. Tietokoneruudulla se ei päässyt oikeuksiinsa. Tarina ei kuitenkaan ollut mitenkään kaksinen, vaan pikemminkin verrattavissa liisteripuuroon ja lahoon puuhun. Michael Sheen käväisi pienehkössä roolissa ja toi heti elokuvaan kaivattua "jytyä", mutta muuten leffa oli liian laimea eikä tuntunut loppuvan koskaan.

Omat tähdet: **½

pelko alastomana

Primal Fear
(Gregory Hoblit)
(1996)

Martin Vail (Richard Gere) on puolustusasianajaja. Hän puolustaa "mahdollisia" rikollisia, jonka takia ihmiset eivät hänestä pahemmin pidä. Uravalinnan takia tili pysyy mukavan muhkeana. Hän ryhtyy maineen toivossa puolustamaan arkkipiispan murhasta syytettyä kuoropoikaa. Kuoropoika (Edward Norton) saatiin kiinni, kun hän yritti paeta arkkipiispan vereen tahriutuneena rikospaikalta. Juttu vaikuttaa alussa selvältä hommalta, mutta pian piispan hämärä menneisyys alkaa paljastua ja herää kysymys siitä, oliko rikospaikalla kolmaskin henkilö.

Primal Fear, suomeksi Alaston pelko, ylitti odotukseni. Edward Nortonin mukanaolo oli tietenkin ilo sydämelle ja tälläkään kertaa hän ei jättänyt katsojaa kylmäksi. Eetu on mahdottoman hyvä ja monipuolinen näyttelijä! Elokuvan puvustus oli 90-lukulaisen beigen sekä vaalean sävyihin kietoutunut, ja vähintään 98prosentilla oli sellainen ruma, pitkähelmainen itsensäpaljastaja-takki. Ulkoisista seikoista huolimatta elokuva oli jännittävä ja hyvä. Laura Linneykin sai ensi kertaa minulta pisteitä.

Omat tähdet: ****
Katrin tähdet: ***

perjantai 25. helmikuuta 2011

pikku pupu kohtaa ruman miehen

Le Lièvre de Vatanen
(Marc Rivière)
(2006)

Tama leffa perustuu Arto Paasilinnan maailmankuuluun Janiksen vuosi -kirjaan, jota en ole saanut aikaiseksi lukea. Olipa kerran ukkeli nimelta Tom Vatanen, jonka elamassa ei ollut tarpeeksi taytetta ja tyokin oli henkisesti raastavaa. Eraana paivana Tomin elama muuttuu kertaheitolla, kun han tyokaverinsa kanssa tormaa autolla janikseen. Tom etsii janiksen kasiinsa ja paattaakin jaada taman kanssa metsaan. Janis kesyyntyy taysin ja kiintyy hanet pelastaneeseen mieheen. Janojussi ei olekaan mikaan normaali pupunen vaan se vuorostaan pelastaa Tompsan kerran jos toisenkin. Heille syntyy erikoinen yhteys, jota kukaan ulkopuolinen ei saa pilata. Yhdessa he matkaavat pitkin Kanadaa, syovat soposti tienvarsiravintoloissa (janis saa salaatinlehtia) ja etsivat Tomille rauhallisempaa, kaikesta irtiolevaa suuntaa elamaan.

Pakkokatsoin taman elokuvan portugaliksi dubattuna linja-autossa. En usko, etta leffa olis ollu yhtaan sen parempi alkuperaisessa muodossaan. Tom Vatasen henkilohahmo oli pepusta ihan ulkonaostaan lahtien. Todella huono leffa, jota katsoessa odottaa epatoivoisesti lopputeksteja.

Omat tahdet: *

joutsenlammen musta asukki

Black Swan
(Darren Aronofsky)
(2010)

Erinomaisen Darren Aronofskyn uusin elokuva Black Swan tekee syvasukelluksen Nina-nimisen (Natalie Portman) ballerinan elamaan ja eritoten hanen psyykeeseensa. Ninan maailmassa ei ole juuri muuta kuin tanssi ja hanen suurena haaveenaan on paarooli Joutsenlampi-baletin uudessa versioinnissa. Siina kavala musta joutsen viettelee kaksoissisarensa valkean joutsenen rakkaan, jonka johdosta valkea joutsen riistaa itseltaan hengen saavuttaen viimein vapautensa. Ohjaajan, Thomas Leroyn (Vincent Cassel), mielesta Nina sopii taydellisesti valkean joutsenen viattomaan rooliin, mutta mustan joutsenen rooli tuntuu paremmin natsaavan sahakalle uudelle tanssijattarelle Lilylle (Kunis). Ninan puhtoinen balettiprinsessan elama on aina ollut jarkkymattomasti kontrolloitua, mutta nyt hanen kunnianhimonsa ja paattavaisyytensa auttavat hanta loytamaan itsestaan pimean puolen.

Natalie Portmanin roolisuoritus Ninana oli huikea ja samalla kullatun, britanniumista tehdyn miekkosen arvoinen. Selkapii ei saastynyt kylmilta vareilta eika elokuva ole tasaista kaurapeltoa nahnytkaan. Leffan balettiteema on ihanan mehukas ja lisamehukkuutta se saa muunmuassa Ninan aidilta (Barbara Hershey), joka ei anna tyttarelleen hetkeakaan yksityisyytta ja vaikuttaa muutenkin heti alusta lahtien pelottavan kieromieliselta. Tama leffa ei sovi heikkohermoisille, mutta muitten kannattaisi tama nahda ja vahan akkia.
Omat tahdet: ****+

nasaviisas tytto ottaa ohjat omiin pikku katosiinsa

True Grit

(Ethan Coen & Joel Coen)
(2010)

Vasta 14-vuotiaan Mattie Rossin (Hailee Stanfeld) isa ammutaan typeran ryokaleen, Tom Chaneyn, toimesta kotinsa kuistille. Miehen tytar mita vakaimmin paattaa hoitaa isansa hautajaisjarjestelyt seka siina samassa toimia oikeuden puolustajana ja saada isapapan tappaja nalkkiin. Han pyytaa apua hieman kyseenalaiselta, liipaisinherkalta sheriffilta Rooster Cogburnilta (Jeff Bridges). Tom Chaneyn perassa on muutkin kuin Mattie apureineen. Texas Ranger nimeltaan LaBoeuf (Matt Damon) aikoo napata Tom Chaneyn Mattien ja Roosterin nenan edesta, jotta saisi vietya taman Texasiin oikeuden eteen syytettyna toisen miehen murhasta.

En ole elamassani kovin montaa lannenleffaa katsonut. Vieroksun niita enka nae niissa hirveasti keskenaan eroavaisuuksia. Ne ovat minulle yhta kuin merenneidon varpaat. Tottakai True Grit, suomennettuna Kova kuin kivi, kuuluu must see -leffoihin; onhan se Coenin veljesten uusi tuotos ja saanut kivan korillisen Oscar-ehdokkuuksia. Jeff Bridges teki nappisuorituksen orisevan, juoppolallin sheriffin roolissaan. Matt Damonin esittama viiksivallu LaBoeuf jai hieman laimeamman tiivistemehun puolelle. Mattie osasi nokkelilla repliikeillaan ja paallepasmaroinnillaan arsyttaa ja kunnolla. Leffassa oli hyvia, naurun kirvoittavia kohtia.. ehka jopa paljon enemman kuin mita itse epaselvasta ja vaikeaselkoisesta englannista sain irti. Tarvitsen lankkarilta kuitenkin paljon enemman kuin nasaviisaan tyton henkisen kasvutarinan ja pari paukkurautaa.


Omat tahdet: ***

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

vanha mestariohjaajapappa esittää


Hereafter
(Clint Eastwood)
(2010)

Hereafter on muka eläkkeen aloittaneen Clint Eastwoodin uusin pätkä, jonka suhteen odotukset ovat toki korkealla. Siinä pureudutaan ranskalaisen Marien, yhdysvaltalaisen Georgen (Matt Damon) sekä brittiläisen Marcuksen elämään.
Marie lomailee Thaimaassa, ja joutuu surullisenkuuluisan tsunamin pyyhkäisemäksi. Tämä jättiaalto vaikuttaa häneen Ranskaan palattuaankin, ja tärkeä ura televisiossa sekä rakkaussuhde kollegan kanssa jäävät toisarvoisiksi. Hän tuntee tehtäväkseen ymmärtää ja Thaimaassa kohdanneensa asiat.
George on eläkkeelle jäänyt meedio, nykyisin sokeritehdastyöläinen. Hän yrittää saada normaalin elämän, sillä meedion työ on laittanut pisteen parisuhteisiin, jotka eivät ole edes ehtineet alkaa. Ihmiset, varsinkin veljensä, painostavat häntä palaamaan meedion hommiin.
Marcus on kaksoisveljensä Jasonin ja narkkiäitinsä kanssa Lontoon lähiössä asuva 12-vuotias poika. Hän yrittää pärjätä arjessa, jossa aikuinen ei osaa pitää hänestä huolta. Sitten heidän perheensä kokee tragedian, joka jättää Marcuksen toivottomaksi.

Jo elokuvan ensimmäinen kohtaus sai minut kyynelehtimään. Yhteensä pillityksen valtaan jouduin jopa viidesti. Lienee sanomatta selvää se, että leffa oli koskettava. Pidän muutenkin erillisten tarinoiden seuraamisesta ja odotan innolla sitä hetkeä, kun ne vihdoin nivoutuvat yhteiseksi. Henkilöhahmot olivat äärettömän kiinnostavia ja aitoja. Matt Damon voitti minut puolelleen aikoinaan Bourne-roolillaan ja hän oli Georgena uskottava. Kohtaukset olivat pitkiä ja tasatempoisia, mutten siltikään tylsistynyt.
Vau. Hyvä, Eastwood. You did it, again.

Omat tähdet: ****
Katrin tähdet: ****

maanantai 10. tammikuuta 2011

rumempi puoli kuusta


La face cachèe de la lune
(Robert Lepage)
(2003)

Kaiken tämän harmauden keskelläLa face cachèe de la lune eli Kuun pimeä puoli kertoo Philippestä, jonka elämä ei mene ihan odotusten mukaisesti. Hän on töissä puhelinmyyjänä ja ajautuu kerta toisensa jälkeen soittelemaan omia yksityispuhelujaan, jonka takia potkut uhkaavat aivan nurkan takana. Hänen väitöskirjansa narsismista hylätään, äiti on kuollut ja ainoa äidiltä jäänyt Philippelle lohtua antava muisto on kultakala. Hänellä on myös veli, André, johon hän yrittää lämmitellä välejään. Philippe saa yllättäen jotain sisältöä elämäänsä kuvaamalla videota arjesta ja osallistumalla tällä avaruusseuran järjestämään kilpailuun. Kilpailun voittajavideot lähetettäisiin avaruuteen asti.

Robert Lepage näyttelee sekä Philippen että Andrén roolit sekä vastaa elokuvan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta. Aika taidokas mies. Huomasin tuplaroolituksen vasta elokuvan puolivälissä ja luulen, että monet eivät sitä ole hoksanneetkaan. Erikoinen ja mielikuvituksellinen raina avaruudesta kiinnostuneesta ja ehkä tälle planeetalle kuulumattomasta miehestä.

Omat tähdet: ***

match in the gas tank, boom boom


Fifty Dead Men Walking
(Kari Skogland)
(2009)

Fifty Dead Men Walking on Martin McGartlandin samannimiseen omaelämäkertaan löyhästi perustuva elokuva. Siinä Martin (Jim Sturgess, tuleva Ewan McGregorin manttelinperijä) on pikkurikollinen ääriryhmä IRA:n laitajärjestössä 80-luvun levottomassa Irlannissa. Hänet saadaan taivutelluksi brittihallinnon tietolähteeksi ja siellä hänen yhteyshenkilönään sekä suojelijanaan toimii Fergus (Ben Kingsley). Martin pelaa hengenvaarallista peliä, sillä hänen kiinnijäämisensä tietäisi karmivaa kidutusta ellei jopa kuolemaakin.

Elokuva kärsi omista ja muiden aiheuttamista typeristä tauoista. Luulen, että Fifty Dead Men Walking on uudelleen katselun arvoinen. Huomio: äitini loukkasi syksyllä polvensa vakavasti juostessaan 2km Kuopion keskustasta Puijonlaaksoon, jotta ehtisi katsomaan tämän. So it must be worth something..

Omat tähdet: ***

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

vaimo, äiti, rikollinen


Vera Drake
(Mike Leigh)
(2004)

Vera Drake (Imelda Staunton) elää 50-luvun Britanniassa, jossa ruoka on sodan jälkeen kortilla ja työväenluokkaa ahdistaa. Vera käy aktiivisesti hoitamassa äitiään, toimii työkseen siivoojana ja siinä ohella auttaa naisia hädän keskellä. Ainoa vaan, että hänen "auttamisensa" on laitonta. Vera kiertelee kodeissa letkupumppuyhdistelmien kanssa keskeyttäen ei-toivottuja raskauksia. Kaiken tämän hän tekee hyväsydämisyyttään ja maksutta.

Elokuva on mikeleighmaisen arkinen. Dialogi on välillä hidasta, mutta ei kuitenkaan ikävystyttävää. Kamera pysähtyy Veran lempeisiin ilmeisiin ja antaa katsojalle mahdollisuuden tutustua häneen paremmin. On vaikea pitää Vera Drakea julmana abortintekijänä, kun muistaa mitä vuotta eletään. Eräälläkin asiakkaalla oli jo seitsemän lasta ennestään eikä rahaa nimeksikään. Elokuva paneutuu kysymykseen siitä, mikä on oikein. Kaiken kaikkiaan hieno henkilökuvaus höystettynä huipputason näyttelijäsuorituksilla.
Erityisesti piristi Vera Draken yksinkertaisen tyttären ja vähintään yhtä simppelin miekkosen alkava romanssi sekä Sally Hawkinsin pieni, mutta aborttiin toista näkökulmaa antava rooli.

Omat tähdet: ***½

lauantai 8. tammikuuta 2011

anything for money


Confessions of a Shopaholic
(P. J. Hogan)
(2009)

Confessions of a Shopaholic perustuu Sophie Kinsellan kirjaan Himoshoppaajan salaiset unelmat ja Himoshoppaaja vierailla mailla. Elokuva kertoo kulutuskeskeisestä, kalliista merkeistä ja glamourista rakastavasta toimittajasta, Rebecca Bloomwoodista (Isla Fisher). Hänellä on tietysti lukuisia luottokortteja, ja shoppailuhimojensa takia hän ajautuu kamaliin taloudellisiin vaikeuksiin. Hän hakee töitä arvostetusta muotilehdestä, mutta menettää paikan toiselle hakijalle. Sattumalta hän huomaa avoimen työpaikan samaan konserniin kuuluvassa talouslehdessä. Vaikka Rebecca ei ymmärrä taloudellisista asioista mitään, hän saa työpaikan. Hän alkaa pitää omaa palstaa "The Girl in the Green Scarf", josta yllättäen tuleekin yleisön suosikki. Varsinkin nyt hänen on salattava rahaprobleemansa. Asiaa ei auta ollenkaan se, että kintereillä on ulosottomies, joka soittelee jatkuvasti ja tuntuu tekevänsä kaikkensa saadakseen Rebeccan nalkkiin.

Tämä on juuri sellainen elokuva, jonka mielellään katsoo "raskaiden" leffojen ja dokumenttien välissä. Se on tietynlaista hömppäkomediaa, jonka hömppäyttä ei ole viety ihan liian pitkälle. Lisäksi, niin kuin arvelin jo ennakkoon, Suomen mainitseminen ja sen puhuminen useassakin kohtaa sai mielen iloiseksi. Kaikissa jenkkileffoissa kun tunnutaan mainitsevan Ruotsi tai Venäjä, mutta pikku Suomi unohtuu melkein aina.
Huh, onneksi Suomessa luottokortteja ei saa yhtä helposti kuin Jenkkilässä, saattaisi nimittäin himoshoppaajat olla shoppaajia isolla H:lla.

Omat tähdet:**½
Katrin tähdet: **½

todellinen selviytymistarina


Dawn Anna
(Arliss Howard)
(2005)

Dawn Anna on neljän lapsen yksinhuoltajasta kertova tv-draamasarja. Dawnilla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan hän toimii tarvittaessa sijaisopettajana. Dawn saa elämänhalunsa lapsistaan, jotka tuovat vilskettä ja vilinää kotiin hamstereineen ja deitteineen. Elämänhalua hänen täytyykin jostain ammentaa, sillä hän sairastuu vakavasti ja joutuu opettelemaan kaikkein arkisimmatkin asiat uudestaan. Pelkkä Dawnin neurologinen sairastuminen ei harmi vain jää perheen ainoaksi takaiskuksi..

Dawn Anna on tositapahtumiin perustuva selviytymistarina. Se on surullinen, mutta viestii vahvasti sitä, että suostakin voi nousta ja aurinko paistaa risukasaankin. Tärkeintä on pitää ihmiset lähellä ja ymmärtää ottaa kaikki mahdollinen tuki vastaan. Kiinnostava, arkinen tarina vieläkin arkisemmasta perheestä. Herkimpien kannattaa varata nenäliinoja vierelle.

Omat tähdet: **½

sodan muistelot


The Fog of War
(Errol Morris)
(2003)

The Fog of War eli Sodan oppitunnit kertoo Robert S. McNamarasta, joka oli Fordin auto-osaston johtaja ennen kuin hänestä tuli John F. Kennedyn ja Lyndon B. Johnsonin hallitusten puolustusministeri. McNamaralla oli tärkeä rooli sekä Vietnamin sodassa että Kuuban ohjuskriisissä. Nyt jo 86-vuotias McNamara kertoo tarinansa ja antaa itsestään aivan uuden näkökulman kertoessaan muunmuassa sen, etteivät presidentti Kennedy ja Johnson kuunnelleet hänen mielipiteitään Vietnamin sodan strategioista. Dokumentti kertoo siitä, miten muutama ihminen voi päätöksillään määrittää kokonaisen kansakunnan kohtalon.

Voisin kuvitella, että pinnalliset, Hollywood-hömppään tottuneet ihmiset sanoisivat tätä "ihan paskaksi" ja "tylsäksi", eivätkä meinaisi antaa edes ensimmäistäkään tähteä. Olisin toivonut itsekin paneutuneeni McNamaran tärkeisiin muisteloihin paremmin ja täten saanut siitä vielä enemmän irti. Dokumentti on kuitenkin aiheeltaan niin raskas ja vaikea, etten ensimmäisellä katselukerralla osannut keskittyä siihen tarpeeksi.

Omat tähdet: ***
Katrin tähdet: ***½

marmorikuulasade


Defendor
(Peter Stebbings)
(2009)

Arthur Poppington on Defendor, oikeita aseita vastustava supersankari. Puolustuksenaan hän käyttää muunmuassa äkäisiä ötököitä sekä marmorikuulia. Hän jäi pienenä poikasena äidittömäksi ja asui isoisänsä kanssa tämän kuolemaan asti. Isoisä onneksi tiesi kertoa äitinsä kuolleen Captain Industryn toimien takia. Arthur päättää löytää kuvitellun arkkivihollisensa ja siinä samalla opettaa katujen roistoille lakia. Oikeudenpuolustajana toimiessaan hän ystävystyy nuoren Kat-nimisen ilotytön kanssa. Horoa tuntuu välillä ystävyyttä enemmän kiinnostavan Arthurin rahat ja huumeet.

Woody Harrelson on cool ja vegaanikin vielä. Double cool! Ongelmanahan on vain se, etten pidä tämäntyylisistä elokuvista. Defendorin idea on hyvä kuulineen kaikkineen, mutta kun henkisesti jälkeenjäänyt, lapsen tasolla oleva aikuinen mies saa koko ajan köniinsä, niin harmittaa. Harmittaa liikaa! Arthurin kohtalo lienee tulla hakatuksi kerta toisen perään.

Omat tähdet: **

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

amerika ist wunderbar


Fahrenheit 9/11
(Michael Moore)
(2004)

Fahrenheit 9/11 on Michael Mooren dokumentti George W. Bushin hallinnosta ja hänen sodastaan terrorismia vastaan. Elokuvan nimi on sanaleikki Ray Bradburyn Fahrenheit 451 -romaanin nimestä, joka viittaa syttymispisteeseen Fahrenheit-asteikolla mitattuna. Elokuvan sloganin mukaan Fahrenheit 9/11 on "lämpötila, jossa vapaus palaa". Leffassa seurataan Bushin hallintoa vuoden 2000 kummaksuttavista presidentinvaaleista aina Irakin sotaan 2003 asti. Siinä myös perehdytään Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian keskinäisiin suhteisiin.

Fahrenheit 9/11 on katsomisen arvoinen tapaus. On suorastaan itsensä kidutusta nähdä George W. Bush lähempää ja kuunnella millaista kakkaa hän jauhaa. Bush tuntui välillä todella inhimilliseltä ja synnytti jopa säälin tunteita pintaan, kaiken sen raivon ohelle. Jos et ole vieläkään katsonut ainoatakaan Michael Mooren dokumenttia, nyt olisi sen aika. Lopuksi mainittakoon vielä se, että elokuva voitti kehnoimmille elokuville jaettavan Razzie-palkinnon huonoimmasta miespääosasta; palkinto tuli George W. Bushin roolisuorituksesta.

Omat tähdet: ****
Katrin tähdet: ****½

skipataan joulu


Christmas with the Kranks
(Joe Roth)
(2004)

Pariskunta Krankin (Tim Allen ja Jamie Lee Curtis) joulut ovat sujuneet auvoisasti. Joulukuut ovat olleet täynnä vilskettä ja vuosia toistuneita kaavoja; koko naapurusto laittaa Kuuraparta-patsaan näytille, joulukortit ja lahjat jaetaan ja joulun kohokohtana on odotetut perinteiset juhlat Kranksien talossa. Tänä vuonna joulu ei kuitenkaan tunnu samalta, sillä pariskunnan ainoa tytär Blair lähtee rauhanturvaajaksi Peruun. Nora ja Luther yksissä tuumin päättävät skipata joulun ja Luther hankkii liput Karibian risteilylle. Heidän sopimukseen kuuluu se, että kaikki jouluinen on ohitettava. Yksinkertaisesti hoidettu asia ei käytännössä toimikkaan toivotulla tavalla. Krankit saavat naapurien vihat päällensä kieltäytymällä koristelemasta taloaan ja jopa kuusenmyyjäkin perheineen meinaa saada slaagin. "Mitä, miten niin muka skippaatte joulun?!"

Elokuvan aihe oli kimalteisen ällöttävä kaikkine erivärisine, sykkivine jouluvaloineen. Miten omakohtaiset, varsinkin joulunviettoon liittyvät, päätökset voivat vaikuttaa niin vahvasti muihin ihmisiin? Naapureiden perinteissä roikkuminen oli ärsyttävän suppeakatseista, joskin "tärkeintä" naapuria näytteli Dan Aykroyd ja siitä tuli pojoja. Ylimääräisen puolikkaan tähden leffa saa olemalla kuitenkin sellainen, että sen sai katsottua loppuun. Oli ainakin jotakin, mistä sai kehiteltyä jutun juurta.

Omat tähdet:
Katrin tähdet: *

antiherttakuningatar


The Queen
(Stephen Frears)
(2006)

The Queen sukeltaa Elizabeth II:n elämään niinä aikoina, kun Dianalle käy köpelösti. Se tarkastelee henkilökohtaisella tasolla kuningatarta itseään, hänen vuorovaikutustaan uutuutta kiiltelevän pääministerin, Tony Blairin (Michael Sheen), kanssa sekä heidän kiistaansa siitä, miten Dianan hautajaiset järjestettäisiin. Kuningatar haluaisi toimittaa ne kaikessa hiljaisuudessa, kun taas Blair pitää Dianaa kansan prinsessana ja haluaisi tehdä tragediasta kansan vaatiman valtakunnallisen tapahtuman.

Ihastuin Michael Sheenin loistavaan karismaan ja persoonallisuuteen Frost/Nixonin aikana. Hän on oiva Tony Blairina ja Helen Mirren on erittäin uskottava kuningattarena. Ei ihmekään, saihan hän roolistaan useita alan arvostettuja palkintoja kuten Oscarin. Elokuva oli rakennettu mukavalla tavalla; Dianasta sekä tuohtuneista briteistä oli välissä aitoja videokatkelmia. Sangen mielenkiintoinen ja hieno elokuva. Päätin elokuvan ansiosta jopa lukea Dianan elämäkerran.

Omat tähdet: ****
Katrin tähdet: ***½

maanantai 3. tammikuuta 2011

muroissa on liikaa lisäaineita


Breakfast with Scot
(Laurie Lynd)
(2007)

Menestynyt ja kovanaamanakin tunnettu jääkiekkoilija Eric McNallyn (Tom Cavanagh) kaukaloura loppuu kuin seinään. Hän jatkaa töitä urheilutoimittajana ja hänen miehensä Sam (Ben Shenkman) toimii urheiluasianajajana. Kotona menee jotakuinkin tasaisesti, kunnes Samista tulee yllättäen Scot-nimisen pojan laillinen huoltaja. Scot ei ole edes sukulainen, vaan Samin huolimattoman veljen edesmenneen naisystävän poika.
Eric sisustaa huoneen valmiiksi asiaankuuluvalla tavalla; jäkislakanat sänkyyn ja Wayne Gretzkyn juliste seinälle. Kun Scot saapuu sijaiskotiinsa, macho-Eric saa kokea järkytyksen. Scot hoilaa musikaaleista tuttuja lauluja kovaa ja korkealta, on innoissaan puuhkista ja värikkäistä vaatteista, yrittää pussata naapurin poikaa ja jääkiekko on laji, josta Scot ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Eric alkaa koulia Scotista maskuliinista kiekkoilijaa ja opettaa Scotin pukeutumaan niin, ettei tätä koulussa kiusattaisi. Pinnan alla pulputtelee selvästi jotakin ja sen huomaa tavasta, jolla Eric yrittää piilotella töissä homouttaan ja kuinka syvältä Scotin "homomaiset" piirteet häntä riipaisee. Onko hän sittenkään sinut itsensä kanssa?

Olin kuullut elokuvasta huonoa palautetta, joten minulla meni kauan (lue: vuosi) ennen kuin avasin sen kääreestään. Itse kuitenkin viihdyin mitä mainiommin Breakfast with Scotin parissa. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja koominen leffa. Suosittelen tätä katsottavaksi silloin kuin kaipaat jotakin kevyttä ja humoristista pätkää.

Omat tähdet: ***½
Katrin tähdet: ***

excuse me.. can you.. excuse me..


Roger & Me
(Michael Moore)
(1989)

Michael Mooren dokumentti Roger & Me (eli Roger ja minä) on vasemmistolaisia ja liberaaleja aatteita kannattavan Michael Mooren ensimmäinen elokuva. Siinä Michael Moore tarkastelee kotikaupunkinsa Flintin kohtaloa. Roger Smith, General Motors -yhtiön toimitusjohtaja, sulki Flintissä sijaitsevan tehtaan aiheuttaen tuolloin 30 000 (joka nousi 80 000:n) ihmisen työttömyyden. Moore yrittää koko dokumenttinsa ajan päästä Roger Smithin pakeille ja pyytää tätä tulemaan Flintiin näkemään miten entiset GM:n työntekijät kärsivät.

Roger & Me oli michaelmooremaiseen tapaan Yhdysvaltojen suuryhtiöitä parjaava. Sehän käy hyvin, sillä aggressiot nousevat parhaiten pintaan silloin kun maapallomme unelmavaltion todellinen luonne paljastetaan. Välillä vähän haluaakin ärsyyntyä epäoikeudenmukaisuuksista ja varsinkin jos ne liittyvät Yhdysvaltoihin. Aihe on mielenkiintoinen, sitä ei käy kiistäminen. Silti se on niin kaukainen, ettei päässyt kiinnostavuudellaan esimerkiksi Sickon (2007) tasolle. Muistakaamme, että Michael Moore on 1989 ilmestyneessä dokumentissaan vielä aloitteleva (ja laihempi, mikä oli yllättävää kun on tottunut Mooren nallekarhumaiseen ulkomuotoon). Dokumentti oli worth of watching.

Omat tähdet: ***
Katriän tähdet: ***

lääkkeitä, rakkautta sekä rakkauslääkkeitä


Love and Other Drugs
(Edward Zwick)
(2010)

Love and Other Drugs perustuu Jamie Reidyn kirjaan Hard Sell: The Evolution of a Viagra Salesman.
Jamie (Jake Gyllenhaal) on loistava myyntimies, sillä hänellä jos jollakulla on charmia. Naiset iästä riippumatta lankeavat hänen sukkelien sanojensa lumoissa. Misujen hurmaaminen menee niinkin pitkälle, että Jamie menettää työnsä elektroniikkaliikkeessä. Vanhempien kotona ruokapöydässä uudet potkut tulevat ilmi, eikä siitä pidetä. Poika jätti lääkiksen kesken, eikä pysty nyt edes myyntityössä pysymään? Josh-veli ohjastaa Jamien lääke-edustajahommiin. Hankalan alun jälkeen työ alkaa taas sujua ja niin käy rakkauselämässäkin. Sydäntensärkijä kokee rajun stopin elämässään tavatessaan vakavasti sairaan Maggien (Anne Hathaway) ja rakastuessaan häneen. Jamie ja Maggie ovat yrittäneet molemmat karttaa pysyvää ihmissuhdetta, mutteivät voi mitään sille mitä heidän suhteelleen on tapahtumassa.

Leffa alkoi tosi fressisti, mutta jossain vaiheessa se vähän läsähti. Olisin mielelläni nähnyt kaksituntisen sijaan 90 minuuttisen filmin, mutta ehkä tässä näkyykin ero draamakomedian ja romanttisen komedian välillä. Love and Other Disasters käsitteli vaikeita asioita kuten läheisen sairautta, ponnistelua sitä vastaan ja heikkoutta sen kynsissä. Samalla se vastapainoksi osasi näyttää yllättävää rakastumista ja hullaantumisen onnea.

Omat tähdet: ***
Katrin tähdet: ***

ikioma mamma


Cyrus
(Jay Duplass & Mark Duplass)
(2010)

John (John C. Reilly) on avioeronsa jälkeen masentunut ja elämänhaluton mies. Tätä oloa on jatkunut jo seitsemän vuotta ja hän on aivan varma mahdollisesta muutoksesta, jos elämäänsä vain astuisi sopiva nainen. Hänen ex-aviovaimonsa, nykyinen ystävänsä Jamie (Katherine Keener) pakottaa hänet juhliin, joissa mikään ei tunnu sujuvan. Flirttailu toimii vain yhteen suuntaan, sillä kukaan ei ole kiinnostunut puolikaljusta, säälittävästä miehen yritelmästä. Kuin ihmeen kaupalla John ajautuu keskusteluun Mollyn (Marisa Tomei) kanssa, ja kappas, nainen onkin kuin luotu hänelle.
Miksi Molly tahtoo kuitenkin hiippailla yöksi kotiin? John ottaa asiasta selvän ja huomaakin joutuvansa vastakkain Mollyn kummallisen, 21-vuotiaan pojan Cyrusin (Jonah Hill) kanssa. John yrittää pitää suhteensa pystyssä huolimatta Cyrusin tahattomasta ja tahallisesta häirinnästä. Cyrus kun ei millään tahtoisi luopua äidistään..

Elokuva oli raikas, sillä aihe ei ole kovinkaan käytetty. Juoni ei edennyt perinteiseen romanttisen komedian tapaansa, enkä siksi pystynytkään aina arvaamaan mitä tulee tapahtumaan. Oli virkistävää huomata, ettei pienistä ongelmista tehty suurta draamaa. Oli jokseenkin erikoista nähdä komedioista tutut John C. Reilly ja Jonah Hill rauhallisina ja vakavina rooleissaan. En tainnut myöskään panna pahakseni Marisa Tomein kiharatukka-lookia..

Omat tähdet: ***

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

mEsmerized



THE GOODIES OF 2010


An Education ****
A Single Man ****
Avatar *****
Brzezina (Koivikko) ****
Broderskab ****
Brothers ****
Brüno ****
Buried ****
Burlesque Undressed ****
Charly ****
Cider House Rules ****
Cops ****
Crazy ****
Die Fremde ****
Edie & Thea: A Very Long Engagement ****
Harry Potter and the Deathly Hallows Part 1 ****
Hedwig and the Angry Inch ****
House of Sand and Fog ****
Inglourious Basterds ****
In the Loop ****
La Cérémonie ****
Luftslottet Som Sprängdes ****
Mammoth ****
Mar adentro ****
Miesten vuoro ****
Mina Olin Siin ****
Mine Vaganti ****
Mitä meistä tuli ****
Moon ****
Nous sommes tous des assassins ****
Patrik 1,5 ****
Precious ****
Rebel Without a Cause ****
Reindeerspotting ****
Scott Pilgrim Vs. The World ****
Shadow of a Doubt ****
Soul Kitchen ****
Sound of Noise ****
The Birth of A Nation ****
The Cove ****
The Fourth Kind ****
The Heart is Deceitful Above All Things ****
The Importance of Being Earnest ****
The Namesake ****
The Shutter Island ****
Too Much Pussy! ****
Turk's Fruit ****
Veronica Decides to Die ****
Vertigo ****
Whip It ****
Who's Afraid of Virginia Woolf ****

A Christmas Carol ****½
Fantastic Mr. Fox ****½
Heartbeats ****½
Kill Bill Vol. 2 ****½
Lentävien tikarien talo ****½
Le premier jour du reste de ta vie ****½
Mr Nobody ****½
One Week ****½
Rare Exports ****½
Repulsion ****½
Sicko ****½
The Birds ****½
The Runaways ****½
Tonari no Totoro ****½

Across the Universe *****
Alice Doesn't Live Here Anymore *****
Kill Bill Vol. 1 *****
The Man Who Knew Too Much *****
Viskningar och rop *****

paskapalkinto


THE SHITTIES OF 2010

100 Feet *
After.Life *
Christmas With Kranks *
Nine *
Out of the Cold *
Pervert! *
She's Out of My League *
Starstruck *
The Crazies *

Broken English *½
Case 39 *½
Diary of a Wimpy Kid *½
Did You Hear About The Morgans *½
Drag Me To Hell *½
Extract *½
G-Force *½
Kaboom *½
Lady in the Water *½
Land of Lost *½
Marilyn Hotchkiss' Ballroom Dancing & Charm School *½
Skeleton Crew *½
Transformers - The Revenge of the Fallen *½
Valentine's Day *½

Angels and Demons **
Ayla **
Cirque Du Freak: Vampire's Assistant **
Confessions of a Shopaholic **
Couples Retreat **
Daphne **
Farväl Falkenberg **
Frozen **
Get Him To The Greek **
Harry Brown **
Il Fiore Delle Mille E Una Notte **
It's Complicated **
Kuulustelu **
Leap Year **
Men at Work **
Over the Moon **
Psych-Out **
Rock School **
Shahada **
Shank **
The Informers **
The Life Aquatic with Steve Zissou **
The Princess and The Frog **
The Year of Getting to Know Us **
Shiver of the Vampires **
Silk **
StreetDance **
The Sword in the Stone **
Transporter **
Violet Tendencies **
War of the Worlds **
White Noise **
Why Did I Get Married? **
Zombieland **